Maailma on täynnä niin monia tuulia,
Ne raivoten, riehuen, repivät juuria.

Kuusen katkoja, kannon kääntäjä,
Haloks’ halkoja, vinoks’ vääntäjä.

Moni tuuli on koetellut heitä,
Metsän puita, mut niin on myös meitä.

Hiljaa kun kuuntelet, niin kuulet,
On ihmisillä omat tuulet.