EFFERI GNOSTIIKAT
III
Viisaat tietävät, että maailma on tehty tomusta.
Vuoret ja meret ja taivaat ja maat,
kaikki ne ovat tomua,
joka näyttäytyy äärettömissä eri muodoissa,
ja väreissä ja koostumuksissa.
Ja kaikki mikä on tomua taistelee toistaan vastaan.
Kuin veljet ne sotivat, vaikka ovat kaikki tomua.
Meret taistelevat rantoja vastaan, vaikka molemmat ne ovat tomua,
hiekka ja vesi.
Susi taistelee peuraa vastaan tietämättä,
että sarvin tai hampain,
kumpikin niistä on tomua.
Ja aurinko taistelee kuuta vastaan, ja kuu aurinkoa vastaan.
Vaikka kyllä, myös kuu ja aurinko ovat tomua.
Niin myös sinä ja minä olemme tomua, samasta aineesta tehtyjä.
Koko maailma ja kaikki sen kansat ovat tomua.
Joka voittaa on tomua, ja joka häviää on tomua.
Joka elää on tomua, ja joka kuolee on tomua.
Eikä tomu koskaa katoa,
vaan vaihtaa ainoastaan muotoaan,
väriään ja koostumustaan.
Maailma sitten, on kaiken sen tomun summa,
ja ikuinen yhtälailla.
Kyseinen jae on yksi tärkeimmistä niille, jotka pyrkivät ymmärtämään efferien uskontoa ja maailmankatsomusta. Siinä viitataan jatkuvasti ‘tomuun’, joka on itseasiassa melko huono äännös sanalle ‘óhn’. Óhn on sanana mahdoton kääntää sen luonteen vuoksi. Se johdetaan sanoista nrautha eli “hajottaa”, ja ofhn “itsestäänselvä”. Sen implisiittinen tarkoitus on jonkin asian yksinkertaisin pala. Ideana on, että efferit näkevät koko maailman koostuvan yhdestä, samasta aineesta, joka on pohjimmiltaan täysin samanlaista. Aine näyttäytyy eri tavoin, mutta palaa aina lopulta alkuperäiseen, yksinkertaisimpaan muotoonsa, óhn, tomuksi.
Tästä säkeestä tulee yleinen efferi-sanonta, Joka voittaa on tomua, joka häviää on tomua, eli efferien kielellä: výv óhn dzn’nahta, výv óhn dzah’qatha. Tässä jälleen nähdään, että gnostiikat rimmaavat alkuperäisellä kielellään.
Maailma on siis effereille ehdototman yhtenäinen. Tästä syntyy myös toinen tärkeä käsite, asiat määrittelee merkityksellisesti jokin muu, kuin niiden yksinkertaisin, perusteellisin rakennuspalikka. Näinollen ihmisenkään arvo ja merkitys ei tule lihasta. Raudan merkitys ei ole metallissa itsessään, vaan siinä, miten sitä käytetään.
Tässä nähdään myös ensimmäiset merkit efferien käsityksestä, jonka mukaan maailma ei ole pilalla tai virheellinen, vaan täydellinen sellaisenaan. Tämä eroaa huomattavasti muiden Valtiaallisen Kultin opeista, tai Astralismista. Välillä tomu ottaa pahan muodon, muttei silti pohjimmiltaan eroa. Mikään ei myöskään ole siis kokonaan, pysyvästi pahaa, vaan voidaan muovata uudelleen toiseen, hyvään muotoon.
Arn Machin teoksesta, ‘EFFERI GNOSTIIKAT käännettynä ja selitettynä’, 199, 5Ak.